perjantai 26. syyskuuta 2014

Sienistä ja feministisestä pedagogiikasta

Lupasin Helsingissä kirjoittaa feministisestä pedagogiikasta ja sienistä. Ja ellei se tästä tekstistä muuten käy ilmi, en ota tätä tehtävää kovin vakavasti;-). Kuten moni muukin, olen oppinut sienestämään lapsena äidin kanssa metsässä kulkiessa. Naistapaista toimintaahan se oli, yleensä metsässä oli mukana äidin naispuolisia ystäviä, ja sienireissun jälkeen kokoonnuttiin jonkun luokse perkaamaan ja syömään sieniä. Miehet söivät sieniä jos söivät, monella taisi olla jonkinlainen kammo sienien tekstuuria kohtaan. Psykoanalyytikko sanoisi tähän, että sieni ruuaksi kypsennettynä epämääräisessä pehmeydessään ja limaisuudessaan muistuttaa naisen ruumista, ja voisi täten olla abjekti juuri siksi.

Tärkeä osa sienestämistä olivat evästauot ja jutustelu tienpenkalla auton takaboksi auki. Reissuilla poimittiin marjoja myös, mutta itse en ole koskaan innostunut sellaisesta nyhräämisestä, laajemmat kokonaisuudet miellyttivät jo silloin. Pohjoisen sienimetsät tarjosivat tatteja, haperoita, rouskuja ja lampaankääpiä, mutta sellaisiin hienouksiin kuin suppilovahvero tai kantarelli tutustuin vasta etelään muuttaessani. Tuntui, kuin sienestämisestäkin olisi tullut jotenkin hienompaa, kun ei aina vaan kerätty suolasieniä, joita sitten löytyi seuraavana syksystä homehtuneina kellareista. Sieniähän myytiin jopa torilla kovaan kilohintaan!

Sienihulluus on yltynyt vanhemmaksi tullessani, ja kaupunkilaisena metsäteitä ajeleminen saa aistit herkistymään, ja monesti olen kuulevinani sienien huutavan ojista ja puskista varsinkin silloin, kun ei ole mahdollisuutta hypätä niitä keräämään. Sienet ovat saaneet kiinnostumaan muun muassa kesän ja syksyn sademääristä, erilaisista metsätyypeistä ja parhaista sieniresepteistä. Olen hoitanut sienimetsässä masennustani ja jutellut ystävien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Sienien perkaaminen yksin voi olla tappavan tylsää tai mahdollisuus kuunnella rauhassa radiota tai lempimusiikkia. Seurassa sienien puhdistaminen ja viipalointikin on yleensä hauskaa.

Uutta teknologiaakin opin hyödyntämään sieniharrastuksessa. Elämäni ensimmäisen mustatorvisieniesiintymän kuvasin silloin uudella älypuhelimellani, ja koska se näytti myös kartalla, mistä kuvat oli otettu, saatoin palata samaan paikkaan seuraavana vuonna. Vastikään lähetin kehnäsieneksi epäilemästäni sienestä kuvan facebookiin tunnistettavaksi, ja jos yhteys metsässä olisi ollut nopeampi, olisin saanut heti varmistuksen löydöstäni. (Tietenkään en suosittele kenellekään vastaavaa sienien tunnistamiseksi, olin jo ennestään melko varma löydön kehnäsieneydestä, koska olen aiemmin nähnyt muiden keräävän niitä. Mahtava apuväline sienien tunnistamiseksi löytyy muuten täältä: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/.)

Miten tämä nyt sitten liittyy feministiseen pedagogiikkaan? Ehkä tässä on jotain kaikuja siitä moninaisuudesta, mitä tällä kurssillammekin saamme kohdata. Olemme oppijoina erilaisia, kiinnitämme huomiota erilaisiin asioihin, toisinaan innostumme, toisinaan tylsistymme. Sienestämme ja opimme aina jossain tietyssä paikassa tiettyjen ihmisten kanssa. Joustavuus on yksi hyvä lähtökohta oppimiselle ja sienestämiselle. Opetusteknologia voi auttaa meitä joissain asioissa, toisinaan taas tuloksena on pettymys ja lässähdys.

Ketään ei voi myöskään pakottaa sienestämään tai syömään sieniä.

Ihanaa viikonloppua!


torstai 25. syyskuuta 2014

Blogin aikataulut

Hei,

Tässä alla tähän mennessä ilmoittautuneiden bloggaajien vastuuviikot:

viikko 39: Anu
40: Tuija S.
41: Hanna
42: Tuija K.
43: Roosa
44: Aiska
45: Raisa
46: Heini

48: Maarit

2015
5: Jenny
6: Marika
7: Aino

Hyviä bloggauksia ja muistakaa, tätä(kään) ei tarvitse ottaa niin hirmuisen vakavasti :D.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Minervassa kylässä

Hienoa olla täällä Minerva-torilla Kristiinan ja kumppanien vieraana. Yhteistyötä varmasti voisi ja kannattaisi tehdä. Tämäkin on feminististä pedagogiikkaa!
Olisi kiva kuulla kokemuksianne ja ajatuksianne tästä Minerva-torin tilasta ja alustuksista. Kommentoikaa!
Ja tässä vielä linkki Kristiinan sivulle: http://www.kristiinabrunila.com/

torstai 18. syyskuuta 2014

Kurssin teemaan sopiva konferenssi

Call for papers for the theme group "Feminisms and Education"  at Annual FERA Conference on Education 2014, Oulu, 20–21st November 2014

This theme group seeks to canvas questions of power, education and pedagogy – broadly defined – in relation to gender and other 'differences that make a difference' (such as ethnicity, place, age, class, sexuality, [dis]ability and religion) on local, national and global levels. The theme group seeks to bring together academics, early career researchers, PhD students, practitioners and policymakers. It welcomes contributions that engage with theoretical, empirical, practice-based or activist approaches that draw from a range of contemporary theories that (re)think the child, childhood and education – including queer and feminist theory, postcolonialism, posthumanism and new materialism.
Depending on the participants our working languages can be both English and Finnish.

Please send your proposal (300 words) to address tuija.huuki@oulu.fi no later than October 1st 2014.

More information: http://www.oulu.fi/edu/kasvatustieteen-paivat-2014/en

Kolumnien aikataulut

Yksi kurssisuorituksista on aktiivinen osallistuminen kurssin omaan blogiin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä vuorollaan saa vastuuviikon, jolloin julkaisee yhden blogipostauksen - olkoon se sitten kolumni, kommentti, reflektio tai vaikka provokaatio - ja emännöi siitä käytävää keskustelua; ja sitten jokainen osallistuu blogikeskusteluun myös pitkin kurssia.

Tämä edellyttää sitä, että jokainen kirjautuu blogin käyttäjäksi. Ei ole  vaikeaa :).

Laitetaas tähän jo postausten/vastuuviikkojen aikataulu.

Lopputöiden julkaiseminen

Ekan lähitapaamisen ensitunnelmina syntyi mielestäni hieno idea. Hanna esitti alustuksessa toivovansa, että tältä(kin) fempeda-kurssilat syntyisi lopputöinä "ainakin pari julkaisua, jos ei ihan artikkelia niin vaikka puheenvuoroa tai katsausta". Minä toivon samaa, mutta samalla ehdotan, että entä jos julkaistaisiin niitä lopputöitä täällä blogissa? Tai niistä voisi toimittaa vaikka ihan julkaisun (sen toimittaminenhan voisi olla osa lopputyötä), joka sitten pistettäisiin ihan julkisesti verkkoon. Lopputyö ja tulospisteitä yhdellä iskulla! Miettikää :).

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tervetuloa!

Tervetuloa FemPeda-kurssilaisten ikiomaan blogiin! Täällä voidaan keskustella vapaamuotoisesti pedagogiikkaan liittyvistä havainnoista, mieltä askarruttavista asioista ja vaikka mistä kurssin aiheita liippaavasta. Tarkoitus on opetella käyttämään sosiaalista mediaa opetuksessa. Nykyopiskelijoillehan blogosfääri on tuttu paikka, otetaan siis mekin se haltuumme!