Kuka saa edustaa yliopistoa ja miten?
Yliopistossa
toimivat henkilöt usein edustavat kyseistä instituutiota, muissakin
kuin yliopistoon suoranaisesti liittyvisä yhteyksissä. Milloin
yliopisto ei hyväksy että sen nimeä käytetään? Liittyykö tämä
kysymykseen siitä mitä hyvältä opettajalta, tutkijalta tai
asiantuntijalta vaaditaan? Jäin miettimään tätä Jyväskylän
kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan tapauksen kohdalla.
Jyväskylän kasvatustieteen professori Tapio
Puolimatka on kiistelty hahmo, joka muun muassa kiistää nykyisen
evoluutioteorian ja viimeeksi huhtikuussa hän antoi eduskunnalle
pyydettäessa lausunnon sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutuksista
lapsiin, jossa hän kritisoi lakia ja esittää ettei sitä tulisi hyväksyä.
Tästä nousi kohu, sillä professori oli käyttänyt viitteitä väärin tai
tästä häntä syytetään. Melko poikkeuksellisesti yliopisto teki asiasta
tutkintapyynnön mediassa nousseiden kommenttien
vuoksi. Sen katsottiin nähtäväksi olevan haitaksi myös Jyväskylän
yliopistolle, intituutiolle, jonka nimeä Puolimatka käytti.
Ensinnäkin
muutama kommentti kasvatustieteistä. En tunne kovinkaan hyvin, mutta
niiden opiskelijoiden kautta, jotka ovat käyneet sukupuolentutkimuksen
kursseilla olen havainnut muutamia asioita. Vieläkään ei ole liiaksi
sukupuolentutkimuksellista tai sukupuolisensitiivistä näkökulmaa
oppiaineessa tai sen sen sisällä. Opiskelijat jotka tulevat vaikkapa
opinnäytteidensä kanssa sukupuolentutkimuksellista näkökulmaa
etsimään, meiltä toisesta tiedekunnasta, ovat motivoituneita ja hakevat
aidosti välineitä sille miten miten ratkaista ja nostaa esille tiettyjä
sukupuolittuneita käytäntöjä vaikkapa tulevissa työtehtävissään. Jos
näistä opiskelijoista osakaan on ollut Tapio
Puolimatkan oppilaana, on opetuksen sisältö sukupuolittuneista asioista
varmasta hieman toisin. Puolimatka toteaa ”Itsekriittisen tiedeyhteisön
ideahan on se, että kaikkia käsityksiä voidaan korjata.”[1]
Luulen että näitä hänen esittämiä näkemyksiä korjaillaan esimerkiksi sukupuolentutkimuksen oppiaineessa;)
[1]
http://www.jylkkari.fi/2015/02/vastarannan-professori/
Postaan tämän bloggauksen LM:n puolesta vähän etuajassa :).
Tämä on tosi tärkeä postaus ja aihe, jota itsekin miettii. Samanlaista keskustelua käytiin, kun eräs dosentti kommentoi asiantuntijana ymmärtääkseni oman dosentuurialansa ulkopuolisia kysymyksiä. Eihän dosentin nimike (kuten ei professorinkaan tms) tee kenestäkään kaikkien asioiden asiantuntijaa. Itsekään en kommentoisi mitä tahansa sukupuolentutkimuksen alaan liittyvää aihetta mediassa, koska omat tutkimusintressit ovat kuitenkin tarkasti rajattuja. Kenen tehtävä olisi sitten valvoa tällaista? Toimittajien ja muiden tutkijoiden kenties? Vaikea kuvitella, että yliopistolla olisi siihen oikeuksia.
VastaaPoistaSen sanoisin kasvatustieteestä, että kyllä sielläkin on ainakin tutkimustasolla vahvoja kriittisiä ja feministisiä siipiä. Näiden ryhmien tarjoama opetus ei kuitenkaan saavuta kaikkia opiskelijoita, joten siksi onkin tärkeää, että yliopistot tarjoavat sukupuolentutkimusta sivuaineena. Puolimatka on siis oma keissinsä, joka ei minun kokemukseni mukaan edusta kasvatustieteitä yleisesti. :)
Tärkeä aihe ja kysymys. Itse mietin missä määrin nykymedian julkaistahti ja skuuppihakuisuus syövät kriittisyyttä. Ei ole enää harvinaista törmätä toimittajien kirjoittamiin juttuihin, jotka ovat saaneet alkunsa mediassa ja/tai somessa kiertävästä huhusta tai olettamuksesta (esim. kohu sossun maksamista lastenvaunuista). Kuinka hyvin toimittajat jaksavat tai osaavat olla kriittisiä Puolimatkan tapaisten asiantuntijoiden kohdalla? Monesti tuntuu, että kommentti otetaan siltä, joka jo ennestään tiedetään tai joka ensimmäisenä saadaan kiinni tai sitten etsitään tarkoituksella ääripäitä. Olisi hienoa, jos esille pääsisi useammin vaihtoehtoisia näkökulmia tarjoavia asiantuntijoita. Tässä kohtaa on tietysti myös yliopistolla ja akateemisilla osaajilla itsellään myös petrattavaa: kuinka tehdä näkyväksi tehty työ (ja myös itsensä asiantuntijana)?
VastaaPoista