perjantai 13. helmikuuta 2015

Opetukseen valmistautumisesta

Tällä viikolla ei ole oma vuoroni vaan paikkaan joulukuussa väliin jäänyttä blogivuoroani. Siis jos se, kenen vuoro oikeasti on, ihmettelee miksi täällä kirjoittelen :)


Vuosi 2015 starttasi heti pedagogisella edistysaskeleella. Olen viimein päässyt konkreettisesti opettamaan! Päädyimme oppiaineessa viime vuonna sellaiseen ratkaisuun, että opetamme Sukupuolentutkimuksen klassikot -nimisen seminaarikurssin viiden tutkijan yhteisopetuksena. Yliopistonlehtori koordinoi kurssia ja me muut pidämme kukin kaksi opetuskertaa (eli käsittelemme kaksi klassikkoa kukin).


Omat muistoni kyseisestä kurssista ulottuvat lähes kymmenen vuoden taakse ja opetuskokemusta minulle on kertynyt vain muutaman luennon verran. Niinpä seminaarimuotoinen opetus sekä jännitti että mietitytti. Miten siihen tulisi valmistautua? Onko roolini enemmän keskustelua ohjaava vai luennoinko klassikon taustoista suu vaahdossa? Ja mitä jos opiskelijat eivät ala keskustella ja huoneeseen laskeutuu vaivaannuttava hiljaisuus?  


Meillä Turussa klassikko-opintojakso opetetaan seminaarimuotoisena (ryhmässä max. 20 opiskelijaa), jolloin opetusta on kaksi kertaa viikossa kahden tunnin ajan (vaihtoehtoisesti kohdan voi toki tenttiä tai suorittaa esseenä). Opiskelijat valitsevat opettajien tekemästä listasta itseään kiinnostavan klassikon, johon he perehtyvät paremmin ja jonka he esittelevät muille opiskelijoille (opiskelijat tekevät myös loppuesseensä kyseisestä teoksesta). Joka tapaamiskerralla käsitellään yksi siis klassikko, jonka esittelee yksi tai kaksi opiskelijaa. Kaikki lukevat kyseisestä klassikosta ennalta sovitun kohdan tai luvun. Sitten keskustellaan. Opettaja ohjaa keskustelua, avaa taustoja ja ongelmakohtia.


En ruodi tässä postauksessa itse opetustilannetta sen enempää, sillä opiskelijoilla on luonnollisesti oikeus yksityisyyteen. Sen sijaan ajattelin raportoida opetuskertaan valmistautumisesta, sillä se opetti ehkä enemmän asioita niin opetuksesta kuin sen suunnittelusta kuin itse opetustilanne.


Omalle kohdalleni osui Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli. Valitsin teoksesta luettavaksi saman kohdan minkä opiskelijat olivat aiempinakin vuosina lukeneet (luku Kohtalo). Opetuksessa on käytetty vuoden 1980 suomennosta. Mietin toki, että miksi käytössä on ollut vanha suomennos jos kerta uusikin on olemassa, mutta en kiireessä ryhtynyt pohtimaan asiaa sen enempää vaan luotin aikaisemmin kurssia vetäneiden valmiisiin materiaaleihin.     


No, tutustuessani Beauvoirin teoksen ja ajattelun taustoihin sekä luettuani uuden suomennoksen esipuheen sekä Kohtalo-luvun, tajusin, että valinta ei ollut mikään paras mahdollinen opiskelijoiden kannalta. Vuoden 1980 suomennos ja uusi suomennos vuodelta 2009 ovat kuin kaksi eri teosta! Tämä havahtuminen tapahtui tietenkin päivää ennen opetusta.


Ensinnäkin vuoden 1980 suomennoksesta on Kohtalo-luvusta karsittu pois Beauvoirin filosofisia lähtökohtia selittäviä osuuksia. Biologiset tosiasiat -alalukua on myös lyhennetty reippaasti ja alkuperäisessä teoksessa ollut Psykoanalyytinen selitys -alaluku on jätetty pois kokonaan. Lisäksi Toisen sukupuolen II osassa: Naisen tilanne tänään, Beauvoir laajentaa Kohtalo-luvussa käsiteltyjä teemoja kirjoittaen moniulotteisemmin biologiasta, ruumiillisuudesta ja äitiydestä sekä niihin liittyvistä merkityksistä - eli Kohtalo-luku antaa hyvin suppean kuvan Beuvoirin näkemyksistä. (Tämä kaikki minun olisi varmaankin pitänyt tietää jo siinä vaiheessa kun löimme lukkoon klassikoista luettavia kohtia. Vaan enpä tiennyt.)


Yksittäisen kohdan lukeminen teoksesta, jota on suomentajan ja kustannustoimittajan myötä leikelty sieltä täältä, ei tehnyt mielestäni lainkaan oikeutta niille ajatuksille, mitä Beauvoir esittää teoksessaan Toinen sukupuoli. Ei siis mikään ihme, että luettu kohta herätti opiskelijoissa turhautumista ja ärtymystä. Sinänsä edellä mainitut tunnetilat aktivoivat monipuoliseen ja kriittiseen keskusteluun, myös kielestä, kääntämisestä ja julkaisijan vallasta. Toisesta sukupuolesta olisi kannattanut ehkä lukea jokin aivan muu kohta tai ainakin yhdessä taustoittavan artikkelin tai Sara Heinämaan uuteen suomennokseen kirjoittaman johdannon kanssa.
Näin jälkeenpäin ajattelen, että kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka päivää ennen opetusta olo oli hieman toinen. Opettajana en voi tuudittautua siihen, mitä ja miten asiaa on aiemmin opetettu. Minun pitää itse olla selvillä siitä miten rajaan ja taustoitan opettamani asian.


Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia vanhan oppimateriaalin kierrätyksestä tai miten avata jonkun kirjoittajan ajattelua yksittäisen luvun tai artikkelin pohjalta?       

ps. Opiskelijat keskustelivat oikein hyvin.

4 kommenttia:

  1. Hyvää opetuksen ja sen valmistelun reflektointia Sari! Ja kiva että pääsit itse oikeasti opettamaan :)

    VastaaPoista
  2. Niin ja kiitettävää vastuunottoa että paikkailet rästitöitä ihan oma-aloitteisesti!

    VastaaPoista
  3. Hitsi, kirjoitin just pitkän kommentin enkä ollut kirjautunut ja näin se sitten hävisi... huoh! Mutta lyhyemmin nyt: Klassikko-kurssi kiinnostaa aina erityisesti historioitsijaa, olen myös kuullut, etät opiskelijoilla on toisinaan haastavaa historiallistaa tekstejä, ymmärtää niitä kontekstissaan jne. En tiedä kävikö näin myös nyt, vai miten suhtautuivat? Ehdottomasit pitäisi toki olla uusi painos, erityisesti tässä tilanteessa, kun erot ovat näin isoja ja kertovat myös siitä, mitä aikoinaan on pidetty tärkeänä B:n teoksen kohdalla ja miten nykyään tehdään hyvin tarkkoja, perusteellisia suomennoksia. Näitä teoksia olisi tietysti hienoa ja kiinnostavaa vertailla!

    VastaaPoista
  4. Tällä kertaa tekstien "historiallisuus" ei ollut ongelmallista vaan ehkä enemmänkin juuri tuo kontekstin puute. Jos opiskelija lukee vain se yhden artikkelin tai kirjan luvun, kuinka paljon hän sen perusteella voi tietää tai ymmärtää tekstin taustalla ja julkaisuajankohtana vaikuttavista asioista? Tietenkin innokas opiskelija etsii itse lisätietoa, mutta voiko sitä vaatia?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.