Eikä kaikkia virheitä tarvitse tehdä itse, vaan oppia voi muidenkin puuhista. Minusta on jotenkin viehättävä ajatus se, että jos tuon esiin omat kömmähdykseni, muiden ei ehkä tarvitse toistaa juuri niitä mokia. Voivat keksiä uusia.
Kaikki alkoi, kun tein väitöskirjaa varten etnografista kenttätyötä, ja kaksi miestä kieltäytyi haastattelusta. Asia jäi vaivaamaan niin, että kirjoitin artikkelin, jossa analysoin mitä tapahtui ennen ja jälkeen, eli millaisiin asioihin haastattelusta kieltäytymiset liittyivät, ja mitä tekemistä sukupuolella oli asian kanssa.
Viimeksi esittelin omia mokiani kvalitatiivisten menetelmien kurssin harjoituksissa. Näytin opiskelijoille lyhyitä pätkiä haastattelulitteraatioista, ja kysyin mitä pätkässä tapahtuu ja mitä he tekisivät toisin. Oli aika jännää olla sillä tavalla esillä, varsinkin kohdissa, joissa opiskelijat purskahtivat nauruun litteraatioita lukiessaan. Nauroivatko he minulle? Ehkä, en tiedä. Toivottavasti heille kuitenkin jäi mieleen, että haastattelutilanteen vuorovaikutuksessa voi tapahtua melkein mitä vaan, eikä kaikki aina mene oppikirjojen ohjeiden mukaan.
Todellakin hyvä esimerkki siitä miten virheistä voi oppia. Ja niistähän sitä kliseisesti sanottuna parhaiten oppiikin. Itse en ainakaan aina muista reflektoida asioita, jotka jollakin tavalla tuntuvat menneen hyvin. Mutta selkeät mokat tai muut vastaavat saavat reflektointikanavankin aktivoitumaan. Onko kyseinen artikkeli vapaasti luettavissa?
VastaaPoistaArtikkeli löytyy tällaisilla tiedoilla:
VastaaPoistaKoivunen, Tuija (2010) Practicing power and gender in the field: Learning from interview refusals. Journal of Contemporary Ethnography, 39:6, 682-708.
Jos ei ole pääsyä lehteen niin kannattaa vinkata minulle, katsotaan mitä tehdään.
Omista virheitä oppii itse, mutta tosiaan sen voi jakaa myös noin. Täytyy pitää mielessä. Oikeiden aineistojen esittely virheiden kannalta on mielestäni kuulijalle kiinnostavampaa. Samalla voi myös osoittaa, että vaikka esim. haastattelija teki virheen se ei tarkoita että koko aineisto olisi huono ja pitäisi laittaa roskikseen. Tein omille esihaastatteluille juuri noin, että kävin omat kysymykseni läpi ja mietin mitä muutan jatkossa. Olen luultavasti opettamassa jossain vaiheessa tutkimusetiikka ja voisinkin ottaa rohkeasti omia haastiksia sinne esimerkeiksi. Artikkeli vaikuttaa myös kiinnostavalta!
VastaaPoista