Tätä meidän fempeda-blogia on luettu lähes tuhat kertaa! Otsikko hieman liioittelee, sillä eri lukijoita ei ihan tuhatta ole, sillä ainakin itse olen käynyt täällä blogissa useita kertoja (kymmeniä ehkä, en nyt kuitenkaan satoja). Mutta selvästi tämä blogi kiinnostaa ihmisiä. Ja kirjoittaminenkin on mielekästä silloin, kun tietää, että lukijoita on.
Toivoisin kyllä hieman vilkkaampaa keskustelua teiltä kurssilaisilta, tehän olette sikäli etuoikeutetussa tilanteessa, että vain teille on annettu oikeus kirjoittaa kommentteja. Ja oikeushan tietysti hahmottuu myös velvollisuutena...
Kommentoin taannoin tässä blogissa yliopistokoulutuksen tavoitteita ja muutosta, Turun yliopiston intranetissä oli juttua Tulevaisuuden yliopisto -projektista. Projektin seminaarisarjan avausluento pidettiin 7.11.2014 Turussa. Projektin erikoistutkija "Mari Murtonen käsitteli esitelmässään modernin yliopistokulttuurin haasteita. Murtosen mukaan yliopistojen perinteinen pedagoginen lähtökohta oli tutkimuksen kautta oppiminen, mikä ei enää vastaa nykypäivää.
VastaaPoista– Yliopiston tavoitteet olivat ennen erilaiset, kun se tuotti omaan käyttöönsä tutkijoita. Tänä päivänä tuotamme erittäin moniin erilaisiin tehtäviin yhteiskunnassa asiantuntijoita.
Työelämän vaatimukset ja massayliopisto edellyttävät sekä opettajalta että opiskelijalta uudenlaista lähestymistapaa toimintaansa." (TY, intranet, 11.11.2014).
Lisätietoa Tulevaisuuden yliopisto -projektista: http://tulevaisuudenyliopisto.fi/
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Minne yliopisto on menossa - tai minne sen pitäisi olla menossa?
Tulevaisuuden yliopisto-projekti on kiehtova, samoin kuin muutkin jutut joita siellä tulevaisuudentutkimuksessa tehdään. Varmaan tutkimuksen kautta ja tutkimustietoon pohjaten opitaan monia asioiya yhä, ja sekin on hyvä, mutta on tärkeää oivaltaa, myös opettajien, että maistereista (alasta riippumatta, uskoisin) korkeintaan joka kymmenes ja tohtoreista ehkä korkeintaan joka neljäs (sekin on varmaan liikaa arveltu) tulee koskaan tekemään työtä yliopistossa tai laajemminkaan tutkimuksen tai korkeakoulutuksen parissa. Ja on aidosti väärin tätä enemmistöä kohtaan, jos koulutus jota yliopistot tarjoavat on pääsääntöisesti tutkijakoulutusta (kuten vanhastaan on ollut). Kyllähän työelämärelevanssi ja -taidot jo toisinaan otetaankin ihan vakavasti (on kursseja, urapalveluita, mentorointeja, harjoittelua jne), mutta varmaan asiassa on korjaamista kyllä. Ja ne asiantuntijatehtävät joihin ihmisiä koulutetaan, muuttuvat koko ajan: sekin on haastavaa (toki kiinnostavaakin).
VastaaPoistaNo ihan ensimmäinen ajatus, jonka Sarin kommentti herätti, oli se, että jos pedagoginen lähtökohta ei enää ole tutkimuksen kautta oppiminen, tutkijoiden ja opettajien välinen ero tai kuilu syvenee entisestään. Eli käy yhävain vaikeammaksi hypätä opettajan tehtävistä tutkijaksi ja päinvastoin. Se taas kaventaa työllistymismahdollisuuksia entisestään.
VastaaPoistaToivottavasti ensireaktioni oli turhan pessimistinen.
Kannatan itse sopivassa määrin uudenlaisia opetusmenetelmiä tai entisten päivittämistä. Juurikin niin että se tukee monipuolisuutta. Sitä ns. tutkijan silmää tarvitaan monessa ammatissa, mutta kuten Aiska totesi, niin tärkeää on ettei mennä "vain" tutkijankoulutus edellä. Olen oikeastaan aika innoissani kaikista uusista menetelmistä joita on tullut esiin. Vaikka aluksi olin skeptinen esim. sitä pelillisyysjuttua kohtaan, niin ehkä se kuitenkin on aika toimiva. Eikä se myöskään ole pois siitä perinteisestä opetuksesta. Jos ajattelee vaikka tätä blogia. Tämähän on jo tosi vanha juttu, mutta itse en ole vieläkään oppinut blogikirjoittajaksi, mutta tämäkin auttaa kirjoittamisessa ja erilaisten näkökulmien pohtimisessa.
VastaaPoista