Feministisen pedagogiikan kurssilla keskustelua on herättänyt kysymys opiskelijoiden monimuotoisuuden huomioimisesta opetuksessa. Esiin on noussut etenkin ujojen opiskelijoiden tilanne sellaisessa opetuksessa, jossa keskustelemisella on keskeinen rooli. Naistutkimuksen perusopintojen ajalta muistan toteamuksen, jonka mukaan oppiaineen voidaan nähdä rakentuvan kolmelle toiminnalle, joita ovat kirjoittaminen, kritiikki ja keskustelu. Kaikki kolme toimintaa edellyttävät taitoja, joiden suhteen opiskelijat ovat tietysti erilaisia. Näen nämä toiminnat nimenomaan taitoina, joita voi kehittää, en niinkään yksilön ominaisuuksina.
Feministisen pedagogiikan tavoitteisiin pyrkivä opettaja voi joutua ristiriitaiseen tilanteeseen kun hän yhtäältä pyrkii huomioimaan opiskelijoiden monimuotoisuuden ja toisaalta luotsata lämmöllä ja jämäkkyydellä opiskelijoita kohti kurssin oppimistavoitteita. Tavoitteiden tulee olla kaikille yhteiset eivätkä ne voi vaihdella opiskelijoiden oletettujen ominaisuuksien mukaan. Arvelen, että umpikujasta voi päästä ulos siitä lähtökohdasta käsin, että ominaisuuksiksi usein nimetyt piirteet, kuten ujous nähdäänkin ryhmädynamiikkaan kytkeytyviksi tilanteiksi ja toiminnaksi. Jotkut ryhmätilanteet ruokkivat itsen epäilyä ja epävarmuutta, toiset taas kannattelevat ja houkuttelevat osallistumaan. Toistuessaan kokemukset tietysti kasautuvat yksilöihin, ja voivat luutua ja muuttua ajatuksiksi siitä mikä minä olen. Uskon vakaasti siihen, että opettajan panostus kannustavan ryhmätilanteen dynamiikan luomiseen purkaa opiskelijoiden omaksumia kuvia itsestään keskustelijana. Ryhmäyttämiseen on olemassa toimivia tekniikoita, joita varmaan löytyy esimerkiksi peruspedagogiikan piiristä. Parhaassa tapauksessa opiskelussa huomio kohdistuu niin voimakkaasti opittavaan asiaan, että oma itse kaikkine mahdollisine ja mahdottomine määreineen unohtuu.
Ehkäpä voimme ottaa oppia joukkueurheilun maailmasta. Muun muassa Fifan vuoden jalkapallovalmentajaksi valittu ruotsalainen Pia Sundhage on kertonut haastattelussa valinneensa yhdeksi valmentamisensa ohjanuoraksi ajatuksen "Vi gör varandra bra!", eli me siis teemme toisistamme hyviä.
Tärkeä kirjoitus! Purat hienosti ajatusta siitä, että ihmiset vain ovat luonteeltaan sellaisia tai tällaisia. Juuri tämän tyyppisiä oletuksia pitääkin feministisessä pedagogiikassa kyseenalaistaa. Ja vaihtoehtoja keskustelulle ja kirjoittamiselle varmasti löytyy. Kriittisyydestä ehkä ei pidäkään luopua, jos kriittisyys ymmärretään rakentavassa hengessä.
VastaaPoista"Lämmöllä ja jämäkkyydellä", hyvin sanottu!
Tässä tulee juuri hyvin esiin se kuinka oleellista on oppia erilaisia opetusmenetelmiä. Niiden kautta on mahdollista mielestäni löytää keinoja, joilla erilaiset oppijat huomioidaan.
VastaaPoistaSekin on jo osallisumista, jos hiljaisempi ihminen esimerkiksi ryhmätilanteessa nyökkää vastaukseksi ja osoittaa näin jakavansa mielipiteen. Ja jos on vaikka käytetty lumipallomenetelmää, jolloin jokainen on voinut kirjoittamalla tuottaa oman panoksensa, niin myös hiljaisemman ääni tulee ryhmässä kuuluviin.
Teemme toisistamme hyviä on oivallisesti sanottu! Vaikka tämä onkin suuri klisee,niin itse pidän näistä vertauksista urheilujoukkueeseen, jossa yhteispelillä rakentuu se tulos. Vaikka ei olisikaan se maalintekijä ja sitä kautta esillä, niin maalin syntyyn on pitänyt tehä töitä yhdessä. Paitsi tietysti jos se on rankkari :) Toki sitäkin on edeltänyt tilanne, jossa on usein useampi osallinen...