Helsingin lähitapaamisessa Naisasialiitto Unionilla
tapaamamme Päivi Salmesvuoren innoittamana suunnittelin seuraavan luennon
yhteyteen pientä harjoitusta. Kyseessä oli kolmen tunnin luento
teemahaastattelusta, ja ajattelin, että 45 minuutin jälkeen olisi hyvä pyytää
kaikkia nousemaan ylös penkistä, ottamaan hyvä seisoma-asento ja sitten ohjata
muutama venytys.
Olin kuuntelemassa samaisen luentosarjan edellistä luentoa
ja tajusin, ettei kaavailemaani harjoitusta ole mahdollista tehdä. Nouseminen
ylös penkeistä on liian monimutkainen operaatio, se ei onnistu pienellä
vaivalla. Salissa on kääntyvät penkit, joille ihmiset istahtavat ja vetävät
edessä olevan penkin selkänojasta eteensä liukuvan pöytälevyn. Pöydälle kukin
sitten lastaa sen määrän välineistöä kuin haluaa. Pointti on se, että pöytää ei
voi laskea alas tyhjentämättä pöytää, eikä penkistä voi nousta ylös laskematta
ensin pöytää alas. Luennon aikana opiskelijat ovat siis kalusteilla sidottuina
paikalleen. Puuttuu vain turvavyö.
Hyvä idea, Tuija! Harmi vain, että luentosalit ovat tuommoisia. Voisitko teettää silti pienen harjoituksen istuallaan? Itsekin olen ajatellut hyödyntää seuraavaksi opettamalleni tanssintutkimuksen kurssille jotain mindfulness-ideoita. Kannustan rohkeasti kokeilemaan kaikki muualla opittuja keinoja ja taitoja, mitä teillä onkaan, vaikkeivät ne heti alkuun tunnukaan yo-opetuksen kontekstiin sopivilta.
VastaaPoistaAnu, ilman muuta voin teettää harjoituksen myös istualtaan, ja olen niin myös tehnyt. Mutta juuri tuolla luennolla olisin halunnut ohjata jonkin vähän fyysisemmän harjoituksen. Isossa ryhmässä isoja ja näyttäviä liikkeitä, pienessä sitten vähän hienovaraisempaa tekemistä :)
VastaaPoistaTosi konkreettisesti tuot Tuija esiin fyysisen ympäristön vaikutukset (tässä erityisesti merkityksessä rajoitukset) oppimistilanteisiin ja yleisemminkin pedagogiikkaan. Tästä asiastahan vähän viriteltiin pohdintaa myös siellä Minerva-oppimiskeskuksessa käynnin yhteydessä. Mitä seuraa oppimiselle siitä että oppijat asetetaan ikään kuin näyttämölle (antiikin amfiteatterimaisesti ei siis ylös vaan alaspäin katsottavaksi)? Joku saattaa löytää yhtymäkohtia foucaultaiseen hallintaan, toinen ehkä näkee tilankäytön demokraattisena. Joka tapauksessa ajatus siitä, että opiskelijat on sidottu luennoitsijaa kuulemaan, on loistoesimerkki vallan valumisesta esimerkiksi kalustesuunnitteluun :).
VastaaPoistaOi! Olisi tosi kiva jos jollain kurssilla olisi pieni mindfullness tai joogatuokio. Mietin, että voisiko tuollaisessa luoentosalissa kuitenkin ottaa sen ajan harjoitukselle vaikka se vaatisikin pientä pakkailua? Jos sanoisi luennon alussa, että klo se ja se, teemme 10 min harjoituksen ja sitten ihmiset laittaisivat tavarat rauhassa sivuun? Toinen vaihtoehto voisi olla, että harjoituksen tekisi heti alussa?
VastaaPoistaTai sit jos on pidempi luento (esim. 3 tuntia), jossa pidetään välissä tauko, niin tauolta palattua. Ja kun aikomuksensa sanoo ääneen ennen taukoa, niin opiskelijat ei ota esiin kaikkea rekvisiittaansa. Ei kun jumppaamaan vaan! :-)
VastaaPoistaNo niin, tämän blogiavautumisen ja kaikkien kommenttien jälkeen minun varmaankin pitää ohjata pieni joogaharjoitus, kun pidän seuraavan luennon samalla luentosarjalla ja siis samassa salissa. Silloin aiheenani onkin feministinen eli haugilainen muistelutyö, joten sille luennolle joogaharjoitus sopii kuin nenä päähän.
VastaaPoistaHyvä Tuja, tee se ja kerro sitten meille, miten onnnistui :).
VastaaPoistaOkei, tässä raportti :)
VastaaPoistaOhjasin pienen harjoituksen tauon jälkeen. Kerroin siitä ennen taukoa. Itse asiassa kävi niin, että aika moni jätti palaamatta luennolle tauon jälkeen, mutta tuskin se harjoituksesta johtui. Pikemminkin luennon aiheesta. Tai vieläkin täsmällisemmin: heidän suhtautumisestaan luennon aiheeseen.
Harjoitus meni hyvin, ihmiset nousivat seisomaan ja näyttivät tekevän niin kuin ohjasin. Mutta sen huomasin, että minun täytyy miettiä vielä paremmin, miten ikään kuin selitän harjoituksen opiskelijoille, siis sen, että miksi sellainen tehdään. Kukaan ei kysynyt mitään, eikä vastustellut harjoitusta, mutta silti jäi tunne, että en osannut selittää sitä vielä niin hyvin kuin olisin halunnut.
Tosi hienoa että kokeilit harjoitusta! Itse en uskaltaisi kokeilla johtuen siitä että olen niin kankea, mutta ottaisin ilomielin vastaan opiskelijana vastaavan tuokion. Auttaisi varmasti myös keskittymiseen.
VastaaPoistaIhan älyttömän hienosti ja konkreettisesti tuli tässä kirjoituksessa ja sen jälkiraportoinnissa selville tilallisuus ja sen merkitys sekä rajoitukset(!) opetuksessa. Kiitos että Tuija kerroit myös miten harjoitus lopulta meni. Ehkä me kankeammat, kuten itseäni Iiriksen tavoin luonnehtisin, voisimme myös yrittää mennä uudelle epämukavuusalueelle ja vetää itsekin pienen "heräämisharjoituksen" opetuksen välissä, etenkin jos luento on 3h.
VastaaPoista